TUOMAS (Lähestyen epävarmana.) Katri! Luulenpa, että… niin, se oletkin siis sinä, jota kaivaten minä olen vaivani kestänyt. Mutta… jos joskus lienetkin minua rakastanut, niin… tokkopa tällaisesta köriläästä enää välittäisit?
KATRI (Eloisasti katseensa kohottaen.) Ja sinä, Tuomas, minusta?
Olenhan jo täyttänyt neljäkymmentä vuotta.
TUOMAS. Siis ijässä, jolloin suomalainen nainen vasta alkaa parhaassa kukoistuksessaan olla. Hei, katsokaapas vain, kuinka hänellä posket punoittavat! (Karri hämillään painaa päänsä alas.) Sappermenttu, alanpa hävetä tätä ryssänpartaani ja lakkirähjääni. Tahvo, onko sinulla partaveistä ja parempata pääkappaletta?
TAHVO (Nauraen.) On kyllä, mutta ne kerkeämme kyllä sauna-aikana käsille hakea.
EVELIINA. Kyllä sinä voit tuossakin asussa kosintasi päättää. Samaa ryssän kuosia meilläkin on paaliamme.
TUOMAS. No siis, koska tässä asiat ovat niin hullunkurisesti kiepahtaneet, että minä, vaikka olenkin ollut tarkoittavinani vanhempaa siskoa, olenkin tosiasiassa nuorempaa rakastanut ja… koska vanhemmalla ei ole mitään sitä vastaan, niin… tässä tarjoaa sinulle, Katri, miehen käden, monia kokenut Kaarle-kuninkaan soturi. Uskallatko tarttua siihen sekä ryhtyä kanssani vanhaa kotiani raunioista nostamaan?
KATRI (Luoden avuttoman katseen Eveliinaan.) Mutta, Eveliina…
EVELIINA. Noudata vain sydäntäsi. Tiedäthän, että minä olen onnellinen sinun mukanasi.
KATRI. Tässä on käteni! (Ojentaa kätensä Tuomaalle.)
TUOMAS. Mummo, kuuletteko, mitä tässä tapahtuu?