"Näin sitä minä, mutta entäs sinä polonen?" tuntui se tuolla kaikella sanovan, ja hymähtäen resignoidun katkerasti lähdin minä taas liikkeelle ja kiipesin muutaman kallion laelle, jossa istuin pitkän hetken erikoisesti mitään ajattelematta. Tunsin vain kuinka mieleni pohjalle vähitellen raskaana kerroksena laskeutui elähtänyt tyytymys.