Asessori joutui hiukan hämilleen, kun kaikkien huomio yhtäkkiä kääntyi häneen.
— Mitäpäs minä yksinäinen vanhapoika osaan kertoa, — sanoi hän, — minä mieluummin kuuntelen muita.
— No kerro esimerkiksi, minkä vuoksi sinä valitsit itsellesi vanhanpojan elämän, vaikka kerran olit jo kihloissakin, — jatkoi rouva Ström.
Asessorin viikset alkoivat pöyhistyä aivankuin niiden alla olisi jotakin liikkunut ja molemmat neidit, jotka tämän nähdessään vainusivat sukkeluutta, purskahtivat jo edeltäpäin nauramaan. Mutta asessori virkkoi vain, silmäillen veitikkamaisesti kutakin vuoroonsa:
— Ennenkuin tuo kihlaukseni ehti kiinteämmäksi suhteeksi muuttua, rakastuin minä toiseen, erääseen mieheen nimittäin, ja siinä syy vanhaksipojaksi jääntiini.
Rouva Ström heilutti vakavuutta teeskennellen päätään ja naputti sormellaan pöytään. Sitte sanoi hän:
— Mutta rangaistukseksi häijyydestäsi sinun täytyy sittekin kertoa, kuinka tuo kihlauksesi purkautui.
— Olkoon menneeksi, jos minut sillä vapautetaan koko kesäksi kertomisvelvollisuudestani. Muutoin siinä ei ole mitään erinomaista.
Hän hymähti ja alkoi sitte hiljaisella äänellä kertoa:
* * * * *