Narbonne. Missä yhteinen velvollisuus vaatii, siinä minä en koskaan arvele, ja tulkoon peräksi mikä tahansa, minä en kadu tehtyä velvollisuuttani.
Selicour. Kauniisti ajateltu! totta kaiketi! vaan se maksaa nyt teille oivallisen virkanne!
Laroche. Ja se ei ole vielä sillä tehty! Se voisi vetää perästänsä muitaki… Jokainen tuntee että ministerit harvoin panevat kokoon kirjoja joita kanselistaan antavat.
Selicour. Kuin niin? mitä sitte?
Laroche (itsekseen). Siinä ei mene yhtään sanaa hukkaan.
Firmin. Selittäkää se paremmin!
Laroche. Pahasti kyllä nyt jo kuulustellaan kenen sepittämä se kiivas moite-kirja voisi olla.
Selicour. Tahdotaanko sitä? … ja häntä kohtaa sama onnettomuus kuin ministeriä?
Laroche. Vissisti, se on pahoin pelättävä.
Selicour. Noh, Jumalan kiitos, minun tekemä se ei ole!