MANSIKOITA JA MUSTIKOITA I
Soisin Suomeni hyväksi, Maani marjan kasvavaksi.
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1859.
Paino-luvan antanut: L. Heimbürger.
Aineisto.
Sananen Anni orpanalle. Kosken-kuvia. Tuttuni, tui! jopa kevättä koittaa. Totta puhuen. Pohjan-piltti. Kirjoitt. Y. K. Kettu Repolainen. —kk— K. Sukeltaja (Srhiller'in mukaan). Kirjoitt. J. K. Runebergin Puutarhahoitajan kirjeet. A—n. Suomennoksia Runebergin Runoelmista. Kirjoin. O. B.
Sananen Anni orpanalle.
Jaakon päivästä Sorsansaarella.
En ole hetkiin unohtava tuota kaunista kesäpäivää, kun Sorsansaarella vietimme Jaakko enon nimipäivää. Ensinnä ei kukaan ollut muistamanansa koko asiaa. Aamukahvi juotiin, kuin muullostikin, puistossa ruusu-pensasten välissä, ja eno istui äänetönnä, sanomalehti edessänsä, eikä sanaakaan virkkanut. Äijä oli nähtävästi vähän nyrkkipyhissänsä, kun ei kukaan hänen vuosijuhlaansa muistanut. Mutta ei sitäkään ollut kukaan näkevänään. Eeva täti kutoi valkoista villasukkaa niin ahkerasti, että olisi luultu hänen odottavan talven tuloa elokuussa, ja sinä tepastelit tuhansissa pienissä askareissa, joissa ei toinen maailmassa sinulle vertoja vetäne. Viimein käännyit yht'äkkiä minun puoleeni, kysyen, eikö "nuori herra" tiennyt Jumalan kaunista ilmaa sen verran arvossa pitää, että tahtoisi edes ongelle tulla.
Minä vastasin, että "nuoren neitsyen" kattila luultavasti paljoa enemmän kostuisi, jos, pyssy olalla, minä liikkeelle lähtisin. Mutta koska olit ottanut kaikki seudun lintuset, jopa itse kryytimaan varpusetkin, korkean suojeluksesi alle, et siihen ehdotukseeni millään muotoa myöntynyt, vaikka ko'in todeksi näyttää, että kalalla on henki ja tunto yhtä hyvin kuin linnullakin.