— Mutta kysymyksessähän on pelkkä otaksuma, jatkoi Anna. — No, sinä ilmoitat siis Leslielle ajatuksesi asiasta, ja hän määrää, että leikkaus on tapahtuva. Se tulee hyvin kalliiksi. Hänen täytyy joko ottaa laina tai myödä pieni maatalonsa. Otaksukaamme edelleen, että leikkaus epäonnistuu ja Dick jää ennalleen. Kuinka voi Leslie sitten koskaan saada velkansa maksetuksi tai elättää itsensä ja tuon avuttoman ahmatin, jos ei hänellä enää ole taloaankaan?
— Niin, hankalaksihan se kaiketi kävisi… Mutta katson velvollisuudekseni ilmoittaa hänelle asiasta. Siitä vakaumuksesta en pääse mihinkään.
— Et tietenkään… Minä tunnen kyllä Blythen suvun itsepintaisuuden, vaikeroi Anna. — Mutta rukoilen, ettet ota sitä yksin vastuullesi. Neuvottele setä Daven kanssa!
— Sen olen jo tehnyt, vastasi Gilbert väkinäisesti.
— No, mitä hän sanoi?
— Hän oli samaa mieltä kuin sinäkin, — hänestä kaikki voi jäädä ennalleen… Lukuunottamatta hänen ennakkoluulojansa uudenaikaisia kirurgisia keksintöjä kohtaan näytti hän arvostelevan asiaa yksinomaan samalta näkökannalta kuin sinäkin: älä tee sitä — Leslien takia!
— Siinä sen näet! riemuitsi Anna. — Minun mielestäni pitäisi sinun, Gilbert, noudattaa hänen mielipidettänsä — hänhän on likimmittäin kahdeksankymmenen vuoden vanha ja hän on nähnyt jo minkä mitäkin ja pelastanut monta ihmishenkeä… Onhan hänellä sentään suurempia edellytyksiä voida arvostella asiaa oikein, kuin sinulla, joka hänen rinnallansa olet vain poikanen.
— Kiitän nöyrimmästi.
— Älä naura — tämä on perin vakava asia.
— Niin minunkin mielestäni. Varsin vakava. On kysymyksessä mies, joka on avuton ja muille raskaana taakkana. Hän voi saada järkensä jälleen ja tulla hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi.