Kapteeni Jim kurotti kätensä, taputtaakseen hellävaroen tuota suurta lämpöistä karvapalloa, joka loisti sohvassa niin korean punakeltaisena. Ensi perämies pyörähti suoraksi, kuin olisi ponninta painettu, ja se päästi mielihyvästä äännähdyksen, joka kuului puolittain kehruulta, puolittain nau'unnalta, ojensi kaikki neljä käpäläänsä ilmaan, paneutui jälleen kyljelleen ja kääriytyi taas kerälle.
— Se tulee kaipaamaan minua, kun minä lähden viimeiselle retkelleni. En kestä ajatusta, että tuo eläinparka kenties joutuu näkemään nälkää, kuten silloin, kun sen löysin. Jos minulle tapahtuisi jotakin — annatteko silloin Ensi perämiehelle palan ruokaa ja matonpätkän, jolla se voi loikoa nurkassaan, rouva Blythe?
— Lupaan sen. Olen oikein kiltti Ensi perämiehelle — sekä sen itsensä että sen rakkaan kapteenin tähden.
— No, sitten olen levollinen, saatuani nyt lausutuksi sen, mikä on ahdistanut sydäntäni… Teidän pikku Jim saa nuo muutamat ihmeelliset esineet, jotka olen koonnut matkoillani — siitä olen huolehtinut.
Mutta nyt en enää tahdo saattaa kyyneleitä pikku tohtorinnan kauniisiin silmiin. Ehkä eloani jatkuu vielä kauankin… Kuulin teidän viime talvena eräänä päivänä lukevan kauniin runon — sanoitte sen olevan Tennysonin sepittämän. Tahtoisin mielelläni kuulla sen uudelleen, jos ehkä osaatte sen ulkoa ja tahdotte lausua sen minulle.
Merituulen hiljaisten henkäysten käydessä sisään avoimesta akkunasta lausui Anna lempeällä, raikkaalla äänellänsä nuo kauniit säkeet Tennysonin ihanasta joutsenlaulusta, joka on saanut nimen "Taa tyrskyjen". Vanha kapteeni nyökäytteli hiljaa päätänsä runon poljennon tahdissa.
— Niin, rouva Blythe, sanoi hän Annan ehdittyä loppuun, — tuo oli kaunista… Hän ei ollut merimies, olette te sanonut minulle, mutta on ihmeellistä, kuinka hän on osannut tuolla tavoin pukea sanoihin vanhan merikarhun tunteet… "Hyvästelyt haikeat" eivät ole hänen mielensä mukaiset eivätkä myöskään minun — sillä kun vain pääsen "taa tyrskyjen", silloin ei ole enää hätää…
XXXVI.
ANNA PUHUU LASTENKIELTÄ JA TERVETTÄ JÄRKEÄ.
— Mitä uutta kuuluu Vihervaarasta, Anna?