— Siitä otamme pian selvän. Nyt menen suoraa päätä sinne, sanoi rouva Lynde, joka ei vielä koskaan ollut oppinut sitä, että sana "hienotunteisuus" on sanakirjassa. — En ole aavistavinanikaan, että hän on tullut, ja herra Harrisonin oli määrä tuoda lääkkeitä Thomakselle tänään Carmodysta, siitä saan erinomaisen tekosyyn. Nyt otan selvän koko jutusta ja tulen kertomaan teille kotimatkalla.
Rouva Lynden päättäväinen luonne pysyi aina kaltaisenaan. Anna ei millään ehdolla olisi kyennyt estämään häntä menemästä herra Harrisonin luo, mutta hän oli myöskin sangen utelias luonteeltaan ja kaikessa hiljaisuudessa hän oli iloinen siitä, että rouva Lynde aikoi päästä arvoituksen perille. Hän ja Marilla odottivat innokkaasti kunnon rouvan paluuta, mutta he saivat odottaa turhaan. Rouva Lyndeä ei näkynyt enää sinä iltana Vihervaaralla Davy, joka oli ollut leikkimässä Milty Boulterin kotona ja tuli kotiin kello yhdeksän, tiesi syyn.
— Tapasin rouva Lynden ja erään vieraan naisen toisella puolen porrasta, sanoi hän. — Ja oi, miten he puhuivat molemmat yhtaikaa! Rouva Lynde sanoi, että minä toisin terveisiä ja sanoisin, että oli ikävää, kun oli niin myöhä, ettei hän ehtinyt tulla tänä iltana. Anna, olen hirveän nälkäinen. Saimme iltapäiväkahvin Boulterilla kello neljä, mutta se rouva, se on oikea kitupiikki… Emme saaneet lainkaan pikkuleipiä eikä hilloketta ja pullia ja korppujakin oli niukasti…
— Davy, kun ollaan kylässä vieraana, ei koskaan saa huomauttaa siitä, mitä tarjotaan, sanoi Anna ankarasti. — Se on hyvin sopimatonta.
— Olkoon menneeksi sitten… Silloin ajattelen vain sitä, mutta en sano, lupasi Davy ja oli yhtä iloisen näköinen sen johdosta. — Kulta kiltti Anna, anna minulle vähän illallista!
Anna katsoi Marillaan, joka seurasi häntä ruokasäiliöön ja sulki oven huolellisesti.
— Laita hänelle muutamia voileipiä ja pane hiukan hilloketta lautaselle, Anna! Minä tiedän kyllä, mitä merkitsee kahvi leivän kera Levi Boulterilla…
Davy iski hampaansa voileipään ja huokasi sitten.
— Uh, miten kaikki on vastahakoista, sanoi hän. — Miltyllä on kissa, joka saa kohtauksia joka päivä kolmen viikon aikana. — Milty sanoo, että on hurjan metkaa katsella sitä niitten aikana… Tänään menin sinne yksinomaan nähdäkseni kohtauksen, mutta onko mokomaa kuultu — niin juonikas se oli, ettei se tänään ollenkaan viitsinyt, makasi vain köllötti paksuna ja kehräsi, vaikka Milty ja minä olimme sen läheisyydessä koko iltapäivän ja pidimme sitä silmällä. Mutta — Davy ei voinut enää kauempaa vastustaa luumuhillokkeen elähyttävää vaikutusta — toivokaamme parempaa onnea toisella kertaa! Miksi sen piti juuri nyt lopettaa kohtaukset, kun sillä on ollut niitä muuten joka päivä, mitä?… Tämä hilloke on kamalan hyvää.
Kuinka voisi olla katsomatta asioita valoisammalta puolelta, kun edessä on teevadillinen luumuhilloa?