Annan vilpitön aikomus oli mennä Dicksonille myöhemmin illalla, mutta menosta ei tullut mitään. Kun hän tuli Vihervaaralle, tapasi hän sen sellaisessa tilassa, että se karkoitti kaikki muut ajatukset… Pihalla hän tapasi Marillan — Marillan, jonka katse ilmaisi epätoivoa.
— Anna, Dora on poissa!
— Dora! Poissa! — Anna katsoi Davyyn, joka ratsasti kahdareisin veräjällä, ja huomasi, että koirankurisuus ilvehti hänen silmänurkissaan.
— Davy, etkö tiedä, missä sisaresi on?
— Se vielä puuttuisi! sanoi Davy topakasti. — En ole nähnyt tyttöä sitten päivällisen — siitä voit olla varma.
— Olen ollut poissa kello yhdestä saakka, sanoi Marilla.
— Thomas Lynde tuli niin pahasti sairaaksi, ja Rakel lähetti sanan ja pyysi minun tulemaan. Lähtiessäni täältä leikki Dora nukkensa kanssa keittiössä, ja Davy hyppi harakkaa haassa ladon takana. Tulin kotiin vasta puoli tuntia sitten, ja Dora on täydellisesti kateissa. Davy väittää, ettei hän ole nähnyt häntä sen koommin kun minä läksin tieheni.
— Ehei, en olekaan, vakuutti Davy juhlallisesti.
— Hän on varmaan jossain täällä lähistöllä, sanoi Anna. — Hän ei koskaan uskaltaisi mennä kauaksi omin päin, niin arka ja varovainen hän on. Ehkä hän on nukkunut johonkin huoneeseen?
Marilla pudisti päätään.