Eräs pieni piirre Annan suun ympärillä ilmaisi, ettei Rakel rouva ollut niinkään väärässä tätä väittäessään.
Anna antautui koko sielustaan ja sydämestään aatteelleen, että "Yhteiskuntaa parantava yhdistys" oli muodostettava. Gilbert Blythe, joka oli saanut opettajapaikan Valkorannassa, mutta aikoi olla kotona aina perjantai-illasta maanantai-aamuun, kannatti ihastuneena suunnitelmaa, ja useimmat muut nuoret olivat ylen halukkaita liittymään sellaiseen, josta johtui silloin tällöin yhteisiä kokouksia, joissa luonnollisesti tulisi olemaan hyvin "repäisevää".
Mihin parannukset tähtäsivät, siitä oli tuskin kellään muulla selvää käsitystä kuin Annalla ja Gilbertillä. He olivat keksineet niitä ja panneet niitä toimeen, kunnes oli syntynyt kerrassaan ihanteellinen Avonlea — heidän mielikuvituksessaan, joskaan ei muualla.
Rakel rouvalla oli vielä eräs uutinen kerrottavana.
— Carmodyn opettajattaren paikan on saanut Priscilla Grant. Eikö eräs sen niminen tyttö ollut sinun seminaaritoverisi, Anna?
— Oli kyllä! Tuleeko Priscilla Carmodyyn opettajaksi? Oi, kuinka äärettömän hauskaa! huusi Anna, ja hänen harmaat silmänsä alkoivat loistaa, kunnes ne olivat aivan kuin iltatähdet.
Ja rouva Lynde sai aihetta varmaankin kahdennenkymmenennen kerran tuumia, tokko hän konsanaan pääsisi selvyyteen siitä, oliko Anna Shirley todellakin kaunis tyttö vai ei.
II.
ANNA TEKEE KAUPPOJA.
Anna ajoi seuraavana iltapäivänä Carmodyyn toimittaakseen muutamia asioita kauppapuodeissa ja otti Diana Barryn mukaansa. Diana oli luonnollisesti Yhteiskuntaa parantavan yhdistyksen itseoikeutettu jäsen, ja molemmat tytöt puhuivat tuskin mistään muusta koko matkalla Carmodyyn ja sieltä takaisin.