— Oh, se oli kovin ikävää, sanoi Anna katuvaisesti.

— En lainkaan ajatellut tuota paistosta siitä silmänräpäyksestä asti kuin pistin sen uuniin tähän hetkeen asti — vaikkakin minusta tuntui, että päivällispöydästä puuttui jotain…

Kun Marilla jätti taloushommat minun haltuuni aamulla, niin päätin oikein vakavasti pitää ajatukseni koossa ja olla "kuvittelematta" mitään… Ja kaikki kävi hyvin, kunnes panin paistoksen uuniin; silloin tulin ajatelleeksi piparkakkutaloa ja noita-akkaa ja lapsia, jotka työnsivät hänet syvälle uuniin… Silloin unohdin paistoksen.

En tiedä tärkänneeni Matthew'n nenäliinoja! Koko ajan silittäessäni koetin keksiä nimeä uudelle saarelle, jonka Diana ja minä löysimme kauempaa puron yläjuoksun varrelta. Se on mitä hurmaavin paikka, Marilla. Siinä kasvaa kaksi vaahteraa, ja puro juoksee sen ympäri. Olemme vähän ajatelleet Victoria-saarta, vaikka se ei ole vielä päätetty… Mutta paistoksen ja nenäliinojen laita oli ikävästi. Olisin tahtonut olla oikein erikoisen kiltti ja kelvollinen tänään, koska nyt on eräs vuosipäivä. Muistaako Marilla, mitä tapahtui tänä päivänä täsmälleen vuosi takaperin?

— En, en mitään erityistä.

— Oi, Marilla, juuri tänä päivänä tulin tänne Vihervaaralle. Sitä en koskaan unohda! Se oli käännekohta elämässäni… Mutta teidän mielestänne se ei luonnollisestikaan ollut mitään niin merkillistä. Nyt olen ollut täällä kokonaisen vuoden, ja olen ollut niin onnellinen!… Onhan selvää, että minulla on ollut huoleni, mutta ne voi koettaa unohtaa… Kadutteko te, että annoitte minun jäädä, Marilla?

— Johan nyt, katunut en ole, sanoi Marilla, joka joskus ihmetteli, kuinka hän oli voinut elää ennen Annan tuloa Vihervaaralle. — Sitä en ole tehnyt… Jos olet lopettanut läksysi, Anna, niin soisin mielelläni, että sinä käväisisit rouva Barryn luona ja pyytäisit häneltä lainaksi Dianan esiliinankaavoja.

— Ah — on — on niin pimeä… sanoi Anna.

— Pimeä? Vastahan hämärtää. Ja muuten — etkö ole usein juossut sinne pimeän tultuakin?

— Menen varhain huomenaamulla, sanoi Anna innokkaasti. — Nousen ylös auringon noustessa ja livistän sinne heti, Marilla.