— Oi, eikö olekin ollut hurmaava ilta, huokasi Anna, kun kaikki oli ohi ja hän ja Diana kulkivat kotiin yhdessä tumman tähtitaivaan alla.
— Kyllä, kaikki näyttää menneen hyvin, sanoi käytännöllinen
Diana. — Olemme varmasti saaneet kokoon kokonaista kymmenen
dollaria. Ajatteles, että pastori aikoo lähettää siitä ilmoituksen
Charlottetownin sanomalehtiin.
— Oi, Diana, saammeko todellakin nähdä nimemme painettuina! Minua ihan vihlaisee, kun ajattelen sitä… Yksinlaulunumerosi esitit mainiosti, Diana. Tunsin itseni vielä ylpeämmäksi kuin sinä, kun he taputtivat ja tahtoivat sinun laulamaan sen vielä uudelleen. Sanoin itsekseni: "minun omaa ystävätärtäni tässä näin kunnioitetaan."
— Entäs sitten sinun lausuntonumerosi, Anna! Hehän taputtivat niin, että katto olisi voinut pudota. Surullinen kohta oli aivan yksinkertaisesti valtava.
— Oi, kuinka pelkäsin, Diana! En tiedä, kuinka tulin korokkeelle, kun pastori huusi nimeni. Minusta tuntui siltä kuin miljoona silmää olisi katselleet minua ja suoraan lävitseni, ja tovin aikaa oli kuin ääneni aivan tukahtuisi… Mutta sitten ajattelin kauniita uusia puhvihihojani, ja silloin rohkeus palasi. Ajattelin, Diana, että minun täytyi osoittautua sellaisten puhvihihojen arvoiseksi… Ja niin heittäydyin kuolemaa halveksuen suoraan asiaan, ja tuntui siltä kuin oma ääneni olisi tullut jostakin hyvin etäältä. Oli toki onni, että olin harjoitellut siksi paljon vintin säiliössä, sillä muuten olisi käynyt ihan hullusti… Ähkyinkö hyvin?
— Sinä ähkyit hienosti, vakuutti Diana.
— Näin vanhan rouva Sloanen pyyhkivän kyyneliään istuessani paikalleni. Ajattelehan toki, että voi liikuttaa jonkun sydäntä!…
— Oh, miten poikien vuorokeskustelu oli mainio, sanoi Diana. — Gilbert Blythe oli suorastaan suuremmoinen. Anna, minun mielestäni sinä sentään kohtelet hyvin pahoin Gil'iä. Odotahan, niin saat kuulla. Kiiruhtaessasi alas korokkeelta keijukaiskuningatar-kuvaelman jälkeen pudotit yhden niistä ruusuista, joita sinulla oli tukassasi. Näin, kuinka Gil otti sen maasta ja pisti povitaskuunsa. Siinä kuulet! Sinua, joka olet niin romanttinen, tuollainen kai miellyttää.
— Minulle on aivan samantekevää, mitä tuo henkilö tekee, sanoi Anna kopeasti. — En koskaan tuhlaa häneen ajatustakaan, Diana, sen vain tahdon sinulle sanoa.
Sinä iltana istuivat Marilla ja Matthew — viimemainittu ei ollut ottanut osaa mihinkään "illanviettoon" kahteenkymmeneen vuoteen — ja pakinoivat keskenään keittiön takan ääressä Annan mentyä huoneeseensa levolle.