— Tietysti pitäisi olla selkeämpi ajatuksenjuoksu — eikö se merkitse jokseenkin samaa kuin selväjärkinen? — mutta silloin menee paljon hauskaa hukkaan. Jos täti tuntisi Alecin ja Alonzon, niin täti ymmärtäisi, miten vaikea on tietää, kumpi heistä on valittava. He ovat yhtä hauskoja kumpikin.
— Ota sitten joku, joka on vielä hauskempi, ehdotti Jamesina-täti. — Onhan täällä kunnon seniori, joka juoksee meillä ja koettaa parastaan, Will Leslie. Olen erikoisesti huomannut hänen suuret, lempeät silmänsä — eikö hän sitten sopisi?
— Ne ovat juuri hiukan liian suuret ja liian lempeät, ne muistuttavat lehmää, sanoi Phil armottomasti.
— No, mitä pidät John Parkerista?
— En hitustakaan — myönnän kyllä, että hän näyttää vastatärkätyltä ja vastaprässätyltä.
— Entä Marc Holworthy? Hänessä et kaiketi voi nähdä mitään vikaa.
— En, hän kelpaisi, ellei hän olisi köyhä. Minun täytyy mennä rikkaisiin naimisiin, nähkääs, Jamesina-täti. Rahaa täytyy minun tulevalla miehelläni olla ja kaunis hänen täytyy olla, ne ovat kaksi peruuttamatonta ehtoa. Minä menisin huomispäivänä naimisiin Gilbert Blythen kanssa, jos hän olisi rikas.
— Älä, menisitkö? virkkoi Anna myrkyllisestä
— Kas, se ei meille maistunut, vaikkemme tietystikään itse tahdo Gilbertiä — eihän toki, ei mitenkään, ilkamoi Phil. — Mutta älkäämme puhuko epämiellyttävistä asioista. Joskus minun kai täytyy astua aviosäätyyn, mutta kyllä minä lykkään sen vihoviimeisen päivän niin kauas kuin voin.
— Sillä teepä muuten mitä teetkin, pikku Phil, mutta älä mene naimisiin kenenkään kanssa, josta et pidä, varoitti Jamesina-täti.