— On aivan minun makuuni saada tällä lailla lopettaa viehättävä kesäloma, sanoi Anna. — Nyt on jälellä vain kaksi viikkoa, kunnes lähden takaisin Kingsportiin, korkeakouluun ja Karoliinan majaan. Maja on herttaisin paikka, mitä voi ajatella, neiti Lavendel. Minusta tuntuu aivan siltä kuin minulla olisi kaksi kotia — toinen Vihervaara ja toinen Maja. Mutta minne on kesä kadonnut? On aivan kuin vasta viime viikolla olisi ollut se toukokuun ilta, jolloin tulin kotiin kieloja ja orvokkeja käsissä hämmästyttäen Marillaa. Pienenä en voinut nähdä kesää päästä päähän. Se oli minun edessäni kuin loppumattoman pitkä tie. Nyt se lentää kädenkäänteessä ja on yhtäkkiä poissa.
— Sano, Anna, oletteko Gilbert Blythe ja sinä yhtä hyvät ystävät kuin ennen maailmassa? kysyi neiti Lavendel odottamatta.
— Ystävällisiä ajatuksia kulkee usein Gilbertin ja minun välillä, vastasi Anna.
Neiti Lavendel pudisti päätään.
— Minä huomaan, ettei välinne ole sama kuin ennen. Nyt aion tehdä tungettelevan kysymyksen. Oletteko tulleet eripuraisiksi?
— Emme toki ole, on vain niin, että Gilbert on pyytänyt minulta enempää kuin ystävyyttä, ja sitä minä en voi hänelle antaa.
— Oletko varma siitä, Anna?
— Aivan varma.
— Silloin minä olen hyvin, hyvin pahoillani.
— Onpa kummallista, että kaikki ihmiset näyttävät tehneen yhteisen sopimuksen, että minun täytyy mennä naimisiin Gilbert Blythen kanssa, virkkoi Anna ärtyisästi.