Olen tässä hyvin kahden vaiheilla, virkkoi Anna katsellen Majan ikkunasta puiston etäisiin petäjiin ja lehtikuusiin. — Minulla on, Jimsie-täti, varaa omistaa kokonainen iltapäivä suloiseen tehtävään olla kerrassaan mitään tekemättä. Vietänkö minä sen tässä kodikkaasti räiskyvän uunivalkean ääressä, missä on lautasellinen tavattoman punaisia ja herkullisia omenia, kolme liikuttavan yksimielisinä kehräävää kissaa kaksi säädyllistä posliinikoiraa vihertävine kuonoineen? Vai menenkö kävelemään puistoon, missä honkain latvat humisevat ja aallot loiskivat rantaa vasten?

— Jos minä olisin yhtä nuori kuin sinä, valitsisin puiston, vastasi Jamesina-täti kutkuttaen Josefin keltaista korvalehteä sukkapuikollaan.

— Minä luulin sinun pitävän itseäsi yhtä nuorena kuin muutkin, virkkoi Anna leikillisesti.

— Niin olenkin sielussani. Mutta jalat eivät ole yhtä nuoret kuin
teidän. Mene sinä, Anna, ulos hengittämään vähän raitista ilmaa.
Minusta sinä olet nyt viime aikoina näyttänyt vähän kalpealta.
Aurinko ja tuuli tuovat ruusuja poskille.

— Ehkäpä menen sitten hetkeksi kävelemään, virkkoi Anna haluttomasti. — En ole tänään oikein kotoisten huvitusten tuulella. Tahdon tuntea olevani yksin ja vapaa — astua reippaasti ja täyttää keuhkot. Puistossa ei ole ketään, sillä kaikki ovat katsomassa jalkapalloilua.

— Minkä tähden sinä et ole mennyt sinne.

— Kukaan ei pyytänyt — paitsi pieni äitelä Dan Ranger. Hänen kanssaan en suostu menemään minnekään, mutta jotten olisi loukannut hänen pieniä, hienon hienoja tunteitaan, sanoin, etten ole ollenkaan aikonut lähteä kilpailuihin. Ja nyt ne saavat jäädä. Jalkapalloilu ei huvita minua tänään rahtuakaan.

— Mene sinä hengittämään raitista ilmaa, kehoitti Jamesina-täti. — Mutta ota sateenvarjo mukaan, luultavasti tulee sade. Reumatismi ahdistaa jalkaparkaani.

— Vanhoilla mummoilla vain on reumatismi, pikku täti.

— Kuka hyvänsä voi saada reumatismin jalkoihinsa, Anna. Mutta ne ovat vanhoja, joilla on reumatismi sielussaan, Jumalan kiitos, en tunne mitään oireita siihen. Jos saa reumatismin sieluunsa, niin on parasta mennä puusepältä tilaamaan ruumisarkku itselleen.