"Poikani, sydämmeni ja rakkauteni lapset", lausui hän, "ottaessani teidät osallisiksi liikkeeseni, mikä oli se sana, jonka minä panin teille elämänne laiksi? Vastaa sinä, Anshelm, veljiesi nimessä. Mikä on se laki, jonka minä teille olen antanut?"
"Olkaat uskolliset itsellenne ja niille, jotka teihin luottavat", lausui nuori mies juhlallisesti. "Pysykäät isäinne uskossa, olkaat ahkerat ja rehelliset. Pyhänä sananne pitäkäät, ja lupauksenne olkoon horjumaton kuin kallio. Älkäät ylenkatsoko vähintäkään voittoa, kun se vaan tulee rehellisellä tavalla, mutta hylätkää suurinkin voitto, jos sitä ei rehellisesti voi saada. Niin olette meitä neuvoneet, isä, ja minä toivon, teidän meille antavan todistuksen siitä, että olemme sen mukaan eläneet".
"Ja minä toivon", huudahti heidän isänsä innostuneena, "minä toivon teidänkin kuolinhetkelläni minulle antavan sen todistuksen, että olen sen mukaan elänyt. Poikani, minä olin eräälle miehelle, joka minulle oli uskonut rahansa, pyhällä valalla vannonut ne säilyttääkseni ja henkenikin niiden turvaksi alttiiksi pannakseni. Olinko minä velkapää pysymään sanoissani?"
"Olitte", huusivat pojat kuin yhdestä suusta.
"Ja jos minä voin pelastaa hänen rahansa antamalla omani niiden sijasta, oliko minun se tehtävä?"
"Oli!" vastasivat pojat.
"No, hyvä on, minä olen siis tehnyt velvollisuuteni. Minä olen pitänyt sanani. Minulle uskottu raha ja omaisuus on pelastettu, mutta minun ja teidän koko omaisuus ja kaikki, mitä meillä oli, on mennyt. Minä olen taas köyhä mies!"
"Et ole", huudahti Gudula, ja hänen ryppyisillä kasvoillaan värähteli ikuisen nuoruuden ja ikuisen rakkauden säteitä! "Sinä olet rikas, Mayer Anshelm, sillä sinä olet kunnon mies, sinulla on vaimo, poikia ja tyttäriä, jotka kaikki sinua rakastavat. Sinä jätät lapsillesi perinnöksi kunniallisen nimen ja puhtaan tunnon".
Mayer Anshelmilta pääsi ilohuuto, ja hän likisti vaimoansa rintaansa vastaan.
"Gudula", huudahti hän, "minä sanon sinulle tänään sen, minkä sanoin, kun sinä tulit köyhän Mayer Anshelmin morsiameksi: minä olen rikas mies, sillä sinun sydämmesi on aarre, pysyväisempi kuin kaiken maailman kullat ja rikkaudet! Poikani, rikkautemme on mennyt, mutta ei voimamme. Meidän on alusta alkaminen. Meidän on tehtävä työtä, ja Jumala on sille siunauksensa antava!"