"Hän oli kelpo mies", sanoi kuuriruhtinas huoahtaen. "Minä luotin häneen rajattomasti ja olen osoittanut sen hänelle. En voi häntä siitä nuhdella, että luottamukseni seuraus tuli onnettomaksi. Olen asiamiesteni ja valtuutettujeni kautta saanut tietää kaikki ja muun muassa senkin, että isänne vasta urhoollisimman vastustuksen perästä pakon vaatimana antoi rahani noille häpeämättömille Ranskan metsärosvoille. Teidän isänne on käyttänyt itsensä kuten rehelliselle ja uskolliselle miehelle sopii, sen todistuksen minä hänelle annan vielä hänen kuoltuansakin; ja mitä niihin kolmeen miljonaan tulee, mitkä minä hänelle annoin, niin minä olen ne jo unhottanut. En siis niiden vuoksi ole teitä tänne kutsunut; minulle on vielä Jumalan kiitos jäänyt eräitä miljonia ja ne tahdoin minä antaa teidän isällenne hoidettaviksi. Valitan, että hän on kuollut, sillä, kuten jo sanoin, hän oli rehellinen, uskollinen mies, eikähän se ollut hänen syynsä, että minun miljonani häneltä ryöstettiin."
"Teidän Korkeutenne", sanoi Anshelm Rothschild hymyillen, "teidän miljonianne ei ole ryöstetty!"
"Mitä tarkoitatte? Eikö se olekaan siis totta? Eikö teidän isäänne olekaan ryöstetty?"
"Teidän Korkeutenne, kyllä se on totta. Mutta isäni oli Teidän Korkeudellenne vannonut säilyttääksensä hänelle uskomanne rahat, ja hän on valansa pitänyt. Hän antoi Ranskalaisille, jotka häntä kuolemalla uhkasivat, oman omaisuutensa ja pelasti siten teidän Korkeutenne kolme miljonaa."
"Vai niin, että minun miljonani kuitenkin vielä ovat tallella!" huudahti kuuriruhtinas ilosilmin.
"Teidän Korkeutenne, kauppahuone Rothschild on valmis, milloin vaan käskette, maksamaan Teille ne kolme miljonaa ynnä niille juoksevat korot vastaanottopäivästä asti."
Kuuriruhtinas katsoi kummastuneena, henkeä vetämättä pankkirin tyveniin kasvoihin. "Kaikkiko?" kysyi hän hetkisen kuluttua. "Te voisitte salata kaikki, ja te annatte minulle kaikki, sekä pää-oman että korot!?"
"Se on tietty", vastasi pankkiri tyynesti. "Ainoastaan yhtä pyytää kauppahuone Rothschild Teiltä, nimittäin: että tahtoisitte ottaa huomioonne ne vaikeat suhteet, joiden vallitessa isäni pelasti miljonanne, ettekä siis laskisi korkoa korolle, vaan lukisitte tämän koron meille hoitokustannusten palkkioksi. Olemme valmiit milloin hyvänsä kaikesta tilin tekemään".
"Mutta minä en aio ottaa noita kolmea miljonaa", huudahti kuuriruhtinas vilkkaasti. "Herra pankkiri Anshelm Rothschild, te olette isänne poika! Minä olen kerran isänne edessä hävystä luonut silmäni maahan, hänen poikansa edessä en sitä tahdo tehdä. Te ette tule minulle noita kolmea miljonaa maksamaan, ne jäävät teidän liikkeesenne, eikä tään-koommin tarvitse enää olla mitään puhetta koroista eikä prosentista, joita te minulle tarjoatte. Vasta tänä päivänä minä annan nuo kolme miljonaani teille, herra pankkiri Rothschild, ja vasta tästä päivästä alkaen voitte minulle niistä korkoa lukea, mikä kumminkaan ei saa nousta enempään kuin puoleen tavallisesta korkokannasta".
"Teidän Korkeutenne, en tiedä, josko voin jalomielistä tarjoustanne hyväkseni käyttää, ja —"