"Älkää virkkako mitään", keskeytti kuuriruhtinas häntä vakavasti, "älkää puhuko jalomielisyydestä, sillä silloin täytyy minun tunnustaa, että te se olette, joka jalomielisyyttä osoitatte, te, pankkiri kuuriruhtinasta kohtaan. Minä olen näinä paon vuosina tullut käsittämään paljon uutta, ja ruhtinaallinen ylpeyteni on oppinut nöyrtymään ja tullut ymmärtämään, että muitakin ruhtinaita on kuin ainoastaan laillisia, ja että raha yhtä hyvin valta-istuimia rakentaa kuin syntyperäkin. Me keskustelemme siis valta valtaa vastaan, herra Anshelm Rothschild. Minä olen kuuriruhtinas, te olette raharuhtinas. Ja kenties on raharuhtinas sittenkin mahtavampi kuuriruhtinasta. Mitä minä suinkin vaan voin tehdä, teidän valtaanne lisätäkseni, sen olen tekevä. Te olette näkevä, herra raharuhtinas, ett'ei kuuriruhtinas ole kiittämätön ja ett'ei hän häpeä julkisesti jokaiselle tunnustaa, kuinka suuressa kiitollisuuden velassa hän teille on!"
Ja kuuriruhtinas piti pankkirillensa ylihovi-asiamies Rothschildille, jonka hän nimitti Hesseniläiseksi finanssineuvokseksi, sanansa, piti hänelle paremmin sanansa kuin kansalleen, jolta hän pian peruutti lupaamansa perustuslain.
Kun sitte kaikki ruhtinaat kokoontuivat Wienin kongressille, kun siellä, kuten Lignen ruhtinas lausui, "Europan ruhtinaat lupa-aikaansa viettivät", kun siellä "kongressi tanssi, mutta ei päässyt eteenpäin", silloin kertoi Hessenin kuuriruhtinas eräissä iloisissa pidoissa läsnä oleville kuninkaille ja ruhtinaille kertomuksen kolmesta miljonastansa ja kauppahuone Rothschildin rehellisyydestä. Ja kummastellen kuuntelivat ruhtinaat tätä harvinaista juttua, ja jokainen näistä kruunatuista herroista selitti olevansa valmis näin erinomaista rehellisyyttä palkitsemaan. Ja tällä kertaa pitivät kaikki ruhtinaat sanansa. Itävalta korotti Rothschildin veljekset vapaaherran arvoon, Preussi nimitti heidät salaneuvoksiksi, muut ruhtinaat antoivat heille tähtiä rintaan, ja kaikki ruhtinaat, sekä pienet että suuret, turvasivat raha-asioissa Rothschildeihin, raharuhtinoihin, joista pian todenmukaisesti voi sanoa, että rauha ja sota oli heidän vallassaan paremmin kuin laillisten ruhtinasten.
Gudula, Rothschildein kanta-äiti, joka uskollisesti pysyi pienessä asunnossaan Juutalaiskaupungissa, vaikka pojat jo ammoin olivat itsellensä ruhtinaallisia palatseja rakentaneet Frankfurtiin, Wieniin, Parisiin, Neapeliin ja Lontoosen. Gudula tunsi myös aivan hyvin poikainsa, raharuhtinasten, voiman. Kun vuonna 1830 eräs naapurivaimo itkein hänen luokseen tuli ja valitti vallankumouksen johdosta, joka riehui Ranskassa ja Puolassa, sekä arveli nyt suuren sodan syttyvän, silloin vastasi Gudula rouva hymyillen: "olkaa huoleti, naapurikulta. Minä sanon pojalleni, ett'ei hän antaisi rahaa noille ruhtinoille, ja milläpä ne sitten sotia käyvät!"
End of Project Gutenberg's Kuuriruhtinas ja Raharuhtinas, by Louise Mühlbach