AAVELAIVA.
LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN.
Hyvin itsenne, ihmiset, siunatkaa! On vaarassa kotien lies! Tuu' ulvoo! Kelle on viimeinen tää ilta, Herra ties! Hän Lentävä Hollantilainen on ja Kuoleman kokkamies!
Maan alatse, kuun ylätse
hänt' ärjyvä Horna vie.
Merimies nyt reivaa purjeensa,
hälle siljä on surman tie.
Ei Kristuksen kalliilla verellä
hän lunastettu lie!
Ei häll' ole maata, mantua, ei vaimoa, lastakaan, hänt' itke ei ykskään ihminen: kivi hällä on rinnassa vaan. Ken herjasi Pyhää Henkeä, saa ei anteheks milloinkaan!
Paholaiselle onneton sielunsa möi, ruman renkinä hällä on työ. Sit' ihmiskäsi ei auttaa saa, min itse Luoja lyö. Siks purje on veripunainen ja masto kuin musta yö!
KAUKOVAELTAJA.
Laivan kannella.
Mi riemu on alla taivahan kannen
ees syöksyä, henkensä vaarahan pannen!
Meri viekas on, mut vaarallisempi
on ranta ja rannan leikki ja lempi!
Mi riemu on uida unheessa aavan,
miss' iskijää yhtään ei salahaavan!
Meri pohjaton on, mut metsässä lampi
Ja ulpukka lammen on upottavampi!