MARJA-LIISA
Marja-Liisa, Marja-Liisa, isän, äidin nukki, kun sa synnyit, lehdot lauloi, kaikki ruusut kukki.
Kaikki seisoi kumminasi
kansa kukkakuinen,
Marja-Liisa, Marja-Liisa
polven korkehuinen!
Luojan kauniin kartanoissa
peippo visertelee,
Suloisammin sulkkuloissa
naurus helkkää helee.
Metsätiellä, metsätiellä
mansikkaiset hohtaa.
Elon tiellä, kuka tietää,
ken sun kerran kohtaa…
Vienon virran yllä leijaa
korentoa kaksi.
Kuka tietää, kelle joudut
lautsan laulajaksi…
Arkipäiväin sunnuntaiksi lienet tupaan tuotu, Marja-Liisa, Marja-Liisa, auringosta luotu!
KANERVA
Mun kanervani, ei sua lemmi muut, ne, joita kiehtoo kuumat kukkakuut, mut sille, jonka raastoi syksyn säät, sa ruusuks ainoaksi tarhaan jäät.
Sa kuihtumuksen kudot purppuraan,
luot laulut lakastukseen, kuolemaan.
Sun punas vieno yöni rusko on,
päiväini paiste hehkus tuleton.