Pyytävän puoleeni näyt… Miksi niin kaukana käyt, oi, astu jo alas ja syöntäni syötyä säästä! Kohtalon tähti sa liet, sama siis minnekkä viet, mun luoksesi täytyy kotiin valkeaan päästä!

Ma taas olen niinkuin lapsi.

Ma taas olen niinkuin lapsi, niin taipuva, pehmoinen, ma tunnen vain hetken huolen ja silmässä kyynelen.

Ja poissa on äsköinen järki, meni urhokas uhmakin pois, ja mieleni on niin herkkä, että maahan se vaipua vois…

En ymmärrä haastoa järjen, en kuuntele tahtoakaan, ma kuulen vain yhden äänen ja yhden tuntehen vaan.

Voi, liian on hento se heinä, jolla tuulet leikkiä lyö! Pian katkeaa hauras korsi ja joutuu sortuvan yö…

Sama tunteemme, järkemme, tahtomme on.

Sama tunteemme, järkemme, tahtomme on, se ei lievitä henkemme pulaa: me ymmärrämme ja yhdymme, mut emme voi yhdeksi sulaa.

Ken löysi onnensa oikean, sen kadotti ainoastaan: me rakastamme ja kärsimme ja särymme toistamme vastaan.

Olit sairas ja sentään sankari.