Ah, syy jos syytä lievittää voi.
Ah, syy jos syytä lievittää voi, niin tää tiedä turmioni salaisuus: mun kaasi lemmen ylönpalttisuus, mun epätoivo syöksi rikoksiin.
Ma vannon kautta kaiken kallihin: sa yksin olit ylkä sydämen, ja halki elämäni myrskyisen ma sua ainoata tavoitin.
Jos käyt siis, armas, työlle tuomarin ja kysyt: onko tekoasi tää? ma vastaan: olen kaikkeen vikapää, mut sua ainoata rahastin.
Yön ääniä.
Rakastin kaukaista, korkeaa päivää.
Rakastin kaukaista, korkeaa päivää, vaikk'en päivää ma nähnytkään. Hetkinen haavetta, haihtuvaa häivää riitti riemuksi tuomitun pään.
Unessa uskoin: aurinko koittaa mullekin, piltille pimeän maan. Elämän murhe mun voimani voittaa, aamuun asti en jaksanutkaan.
Astun ulos unhoitettu
Astun ulos unhoitettu talvi-yöhön aavaan, annan jäisen viiman viiltää poven paljaan haavaan.