Meni onneni pois.
Meni onneni pois, jaksa olla en onnetonkaan, miten ääretön, ah, väsymykseni onkaan!
Mut lempeä auer mun sieluni sairaan saartaa, maa silmistä hukkuu, vain tähdet ylläni kaartaa.
Avaruus haastaa, yö korvaani kuiskii hiljaa kuin illan tuuli, mi heijaa valmista viljaa.
En terve ole, ei tautini parata saata, mut kuollut voin olla ja taidan jo arkussa maata.
Surun jäytävä haava lie sydämeni loppuun jo syönyt, sen haavan on armas herkällä hetkellä lyönyt.
Se ei polta enää, se on lakannut tykyttämästä, sua kiitän, taivas, kuoleman onnesta tästä!
Sua kiitän, tuli, joka sytytit sydämeni laavan, sua kiitän, käsi, joka iskit sen kuoleman haavan.
Nyt lien vain muisto, nyt lien vain valkea haamu, on sairaan lempeni suur' ylösnousemus-aamu.
Ja kukkais-kenttää ma riennän taas armasta vastaan, hän suutelee mua ja itkee kuin kuollutta lastaan.