Vain kukka on onni, sen kohtalo niittää. Sua tahdon elämäni onnesta kiittää.
Olin orja, kahlittu toisten tapaan. Sua kiitän, että sain hengen vapaan.
Olin vanki, kytketty kymmenin köysin. Sua kiitän, että ma itseni löysin.
Ma itseni löysin, kun löysin sinut. Ah, sillä sa ijäksi vangitsit minut.
Ma ihmistä etsin, siks ihmiset hylin. Sa ainut olit etsimäni ihminen ylin.
Ma rukoilin ihmettä ikuisen valon. Sun silmissäs näin sen pelastavan palon.
Olin uupunut jalkoihin ihmislasten. Sa vedit minut vankkaa rintaasi vasten.
Ma sortunut olin, ma jälleen nousin. Sun rinnallas seisoin joustavin jousin.
Valmiina työhön ja valmiina sotaan, valmiina suistumaan kuoleman otaan.
Valmiina riemuihin valkean taivaan, valmiina syöksymään syvimpään vaivaan.