Suuri, täysterin paistava päivä
Suuri, täysterin paistava päivä, ilkutko tuskaani mun, kaikelle kansalle tahdotko näyttää rintani haavoitetun?
Vaiko säälit, aurinko armas, itkua ihmisien, näet, kuinka on murheemme pitkä, onnemme lyhkäinen?
Sua pelkään, korkea Koitar, tuskien tuojatar uus. Siunattu ollos, hiljainen, himmee, lempeä katoovaisuus!
Oi, ihmeiden ihme!
Oi, ihmeiden ihme! Kevääni takaisin saan ja kukkia kantaa multa vierahan maan!
Ja onnea antaa veräjät vierahien: voi matkoilla maailman kohdata omaisen.
Ja sydän jo kuollut lämpönsä takaisin saa… Ah, ihana olet sa, ijäti nuortuva maa!
Ja ihanaa olla maa-emon lapsonen on: ei tapa talvi, ei syys ole loppumaton!
Jo huokasin huolta elämän kadotetun. Taas kaunis on elää, sitten kun kohtasin sun!