Mun rintani tunsi herjan, hellyyttä ei; vain kuoleman kauhu synkeän syliisi vei…
Olin yksin ja orpo, saartama elämän jään; jäin rintaasi vasten itkien lepäämään.
Ja havahduin heleään huomeneen rakkauden, Ah, kuinka on kaunis onneni myöhäinen!
Ja kuinka on kaunis kevät valkea tää! Taas päivä paistaa, muuta en muista, en nää!
Ja kuinka on kaunis lempeä katseesi sun! Sillä katseella kerran pelastit henkeni mun.
En muuta pyydä armoilta autuaan maan kuin siunata sua ja katsoa silmään vaan,
ja olla kuin lapsi herkkä ja aseeton. Muu kaikki, sen tiedän, tuskaa ja turhuutta on.
Vain levätä mielin, vaeltaja vaikean tien. Ma kaikkeen muuhun väsynyt liiaksi lien…
Ma tahdon uskoa sinusta.
Ma tahdon uskoa sinusta vain puhdasta ja hyvää, nään sielusi lähtehen silmässä vain kirkasta ja syvää; sua katselen murien pohjalla kuin huuhtoja kultajyvää…