Sen vuoksi vuodet hukkasin, työt suuret tyhjäks meni, sen alla paloi poroksi mun herkkä nuoruuteni.
Sen vuoksi maailmanrantoja nyt koditonna polen… mut ällös sääli, nääthän, kuinka onnellinen olen!
Jo luovutko luotani, ainoa armas.
Jo luovutko luotani, ainoa armas, onko jo kuoleman ilta? Oi, viivy, onneni viimeinen muisto päiviltä kaukaisilta!
Jää katseesi tyhjään tuijottamaan, huulesi vastuuta vaille… Ah, hyvästi siis, sinä kultainen nuoruus! Aurinko painuu maille.
Hämy lankee.
Hämy lankee, tähdet syttyy… Värjyy syöntä arkaa kaksi… Tähdet häipyy… Sana hyytyy huuliin sanomattomaksi…
Nuorena tein minä lemmen valan.
Nuorena tein minä lemmen valan; kauan on siitä, jo vanheta alan.
Vuosien vaahdot vaiheita ajaa; ei ole valasta vapauttajaa.