Damokleen miekka.
Maa kaunis on tää, paras kaikista lie, ja korkea, ihana ihmisen tie! Jo siunaten kohotan taivaalle pään, kun Damokleen miekan ylläni nään…
— Sua kutsuu suuret sankarityöt ja unet niin aavat kuin tähtienvyöt. — ma tulen! mut uuvun ja valjuna vaan jään Damokleen miekkaan tuijottamaan…
Soi karkelon tahti, ei pilveä näy. — Sa elämän seppelejuhliin käy! Ma riennän luo, mut syrjähän jään: Damokleen miekan heiluvan nään…
— Olet sairas, sa ainoa armaani mun, mut rakkaus pelastaa kadotetun! — Sa väisty! Jo putoaa päivä ja kuu: Damokleen miekka laskeutuu…
Hakamaassa liikkumatta.
Hakamaassa liikkumatta pitkä lehmilava… Kaukaa vanhan vinttikaivon laulu valittava… Sumut uivat lakkasoilla, päivä laskee lakeoilla…
Askel, huntu, aironloiske, lemu niittyliljan… Elotulet taivahalla, kypsyttäjät viljan… Sumut lepää lakkasoilla, päivä laskee lakeoilla…
Ma olen kuin alaston puu
Ma olen kuin alaston puu; syyshyhmät laskeutuu…