— Pari viikkoa kestävä esimerkiksi!
— Eikö pari päivää riittäisi?
— En tiedä, ehk'ei pari viikkoakaan, voi kestää pari vuottakin…
Alvian hahmo pimeni. Hänen suunsa viivat kiristyivät.
Syntyi pitkä, painostava vaitiolo.
Alvia irroitti kätensä Inarin kädestä. Inaria värisytti kylmyys.
— Minähän puhuin leikkiä vain, sanoi hän anteeksi-pyytävästi.
Mutta kun Alvia oli mennyt, muisti hän, että hän oli luvannut Porkalle erota Alviasta. Näinkö hän oli pitänyt lupauksensa? Mutta hän ei ollut voinut muuta. Olihan hän sentään puhunut Alvialle suoraa kieltä, loukannut häntä, kylvännyt levottomuuden siemenen hänen sydämeensä, valmistanut häntä ottamaan vastaan mahdollista onnettomuutta… Olihan se alkua eroon…
XVII.
Sitten seurasi sarja myrskyisiä, hermoille käypiä kohtauksia.