— Mutta ajattele niitä lukemattomia iltoja, jolloin et tulekaan, jolloin istun yksin ja odotan…
— Ne illat ovat helposti luetut! Ja ne sinä vain otat huomioon, etkä niitä äärettömän monia, jolloin olen tullut. Muistat vain laiminlyöntini, et ansioitani. Muut naiset kiittävät jokaisesta odottamisen mahdollisuudestakin. Mutta sinulla on niin ylettömät vaatimukset…
Porkka alkoi taas suuttua, Inari oli aivan kylmä.
Hän aikoi vastata, mutta pidättäytyi.
Hän tunsi, ettei siitä tulisi mitään hyvää, että heidän molempain pohjimmaiset vaistot löivät tulta vastakkain. Oli joitakin asioita, joissa he eivät voineet tai eivät tahtoneet ymmärtää toisiaan. Inari oli huomaavinaan, että hänen naisellisuutensa tämän lapsellisesti aran ja samalla häikäilemättömän mielikuva-ihmisen aivoissa oli ase häntä itseään vastaan, milloin hyökkäys- milloin puolustus-valttina, mutta aina kokonaan toisen, miehisen intelligensin palveluksessa.
Kuin yhteisestä sopimuksesta he nousivat hetkisen kuluttua lähteäkseen.
Ja kun he kulkivat kotiinpäin oli heidän välillään parin kyynärän levyinen välimatka — täynnä kahden yksilön, kahden sukupuolen leppymätöntä vihamielisyyttä.
IV.
Tämän kohtauksen jälkeen Inarin ja Porkan suhde oli jonkun aikaa hieman kalsea, mutta parani sitten entiselleen.
Inari teki kaiken voitavansa pyyhkiäkseen pois ikävän muiston.