— Mutta lupaathan tulla takaisin?

— Lupaan.

— Mutta milloin, milloin?

— En tiedä…

* * * * *

Inari vietti pari seuraavaa päivää sanattomassa, katkaisevassa jännityksessä, nukkumatta, syömättä, odottaen Porkkaa kuin elämänsä ratkaisua, kuin tuomiotaan. Olisihan hän voinut jo tulla. Olihan tämä liian suuri rangaistus niin vähästä…

Porkka oli tullessaan aivan tyyntynyt. Hän silitti Inarin otsaa murheellisesti.

— Inari parka, miten sinä olet mahtanut kärsiä, sanoi hän oudon hellästi.

Ei milloinkaan vielä hän ollut puhutellut Inaria niin lempeästi ja isällisesti.

Inari tunsi tällä hetkellä saaneensa korvauksen kaikista ponnisteluistaan. Hän tuli niin raukean onnelliseksi, että olisi vaikka voinut kuolla siihen paikkaan.