— Onkohan muidenkin ihmisten rakkaus näin kurjaa! hymyili Inari surkeasti, itku kurkussa.
— Kyllä minä luulen, silloin kun se on oikeaa rakkautta. Nyt minä sen vasta oikein tunnen, ensimäisen kerran, vastasi Porkka uudelleen suudellen Inaria.
* * * * *
Tällaisia kohtauksia jatkui pitkin talvea vähän päästä. He heittelehtivät julmuudesta hellyyteen, rakkaudesta vihaan. He kutsuivat toisistaan esille ennen tuntemattomia halpamaisuuksia ja pikkumaisia sielunliikkeitä, ärsyttivät toisiaan vastaan pohjimmaisen vaistoelämänsä kipeimmät ja hekumallisimmat pyyteet.
He tulivat täten omaisemmiksi toisilleen, mutta samalla tylstyivät toisiensa suhteen ja vieroittuivat. Särkyi monta haurasta, runollista kudelmaa heidän väliltään, piirtyi mieleen kuvia mielen mataluudesta, jäi polttamaan aivoihin kärsittyjä solvauksia ja vääryyksiä. Heidän oli mahdotonta jumaloida toisiaan enää.
Alvia ja Naima saivat lakkaamatta käydä linkoamis-aseista. Ei ollut sitä kohtaa heidän menneisyydessään, jota he eivät lopulta olleet penkoneet, häväisseet ja kostaneet. He turmelivat, demoralisoivat, makadamisoivat toisensa ainaisella epäluulollaan ja luottamuksen puutteellaan.
Sitten he vaimenivat, väsyivät, eivät viitsineet enää. He eivät intoilleet enää yliluonnollisista eivätkä kiivailleet luonnollisista. He tunsivat toisensa, tiesivät, mitä toinen milloinkin kussakin tilaisuudessa sanoisi, toimisi, ajattelisi. He pitivät toisistaan, tahtoivat toisilleen hyvää, mutta eivät enää ylenmäärin ihannoineet toisiaan eivätkä pingoittaneet vaatimuksiaan.
He talttuivat. Porkka oli sellainen kuin Porkka oli, Inari sellainen kuin Inari oli, elämä täytyi elää, koska ei voinut olla sitä elämättä, ja yhdessä, koska he kerran eivät voineet olla erillään.
Heidän ristiriitansa muuttuivat vähitellen pintapuolisemmiksi, porvarillisemmiksi. Jos Inari jalomielisesti kieltäytyen liika-rakkaudesta, liika-läheisyydestä lähetti Porkan ulos maailmaan, jonne hän sentään halusi, syytti hän Inaria ilomielisesti ja ylimalkaisesti rakkauden puutteesta; jos taas Inari vetosi rakkauden kaikki-valtaan, tunsi hän itsensä kiusallisesti vangituksi, mutta ei uskaltanut kapinoida.
Näin kului melkein vuosi. Näennäisesti he eivät rikkoneet millään toisiaan vastaan.