Myös sisällisesti tunsi Inari olevansa synnitön. Hänen oli kyllä joskus ikävä Alviaa, mutta hän oli liian ylpeä, liian ehdoton rikkoakseen sanaansa. Hän teki väkivaltaa itselleen, ei vastannut Alvian kirjeisiin ja lopulta ne lakkasivat aivan.
Porkka ja Inari lakkasivat myös puhumasta Naimasta ja Alviasta.
Heidän suhteensa oli siis hyvä. He olivat saavuttaneet porvarillisen tasapainon ilman avioliittoa.
IX.
Kaupungin syyskausi oli parhaassa käynnissään.
Valmisteltiin ja vietettiin juhlia. Ja Inari ja Porkka olivat muiden tapaan mukana kokouksissa ja yhteisillä illallisilla.
He olivat nyttemmin melkein aina suuremmissa seuroissa ja vain harvoin enää kahden.
Inarin hätääntyneet juoksut Porkan asunnolle olivat myös lakanneet.
Muutenkin hän nyttemmin aivan vältti sitä tuttavallista poikkeamista
Porkan luo, joka ennen oli ollut hänen jokapäiväinen ilonsa.
Oli jotakin, joka ei ollut kuin ennen ja joka koski…
Mutta eräänä aamuna valtasi Inarin vastustamaton halu nähdä Porkkaa kahden. Hän oli nähnyt unta ja herännyt vanhoihin, liikuttavan herkkiin tunnelmiin. Ja sitten hän muisti, miten Porkka viime aikoina oli näyttänyt rasittuneelta ja hermostuneelta ja miten kauan siitä oli, kuin he viimeksi olivat oikein suloisesti toisiinsa sulautuneet.