Porkan voima alkoi jälleen vastustamattomasti vetää Inaria. Hänen äänensä himmeä syvyys upotti hänet samoihin metafyysillisiin pakkotunnelmiin kuin monasti ennenkin. Haltioitunut aatteellisuus asettui valta-asemalle hänen aivoissaan työntäen pois kaiken muun. Se siirsi syrjään kaiken ajallisen ja rajallisen, teki mitättömäksi kaikki arki-elämän huolet ja velvoitukset, otti pois tuskan tunnon ja pelon. Se otti siivilleen ikuisiin avaruuksiin, se näytti totuuden, vapautti turhista maanpäällisistä ongelmoista. He kaksi vain, Porkka ja Inari! Ja heidän unelmansa, heidän henkensä palo, se oli totuus. Se oli suurinta kaikesta. Mitä siitä, jos se särki sydämen ja lakastutti aistit! Mitä siitä jos senvuoksi täytyi luopua rauhasta ja mukavuudesta, katkoa rakkaat siteet… mitä siitä! Se oli Inarin oikea reitti, sitä oli vakuuttanut hänen itsetiedoton ja tietoinen vaistonsa aina…
— Sinä yksin olet minua lähellä, sinulla yksin on minun henkeni syvyydet ja korkeudet, sinun kanssasi yksin on oikea elämäni, kuiskasi Inari sisäänpäin kääntyneesti. Tunnen sen ja tiedäthän sinäkin sen. Mutta pinnallani on jotakin paleltunutta. En voi sitä näin äkkiä herättää eloon. Mutta kyllä se paranee. Olen varma siitä. Ole minulle hyvä!
— Minulla ei ole suurempaa iloa kuin olla sinulle hyvä. Jos olet kohmettunut, koetan lämmittää sinua, helliä, vaalia arasti kuin paratiisikukkasta, jotta jälleen virkoaisit. Ja minä jaksan odottaa kyllä nyt. Olen päättänyt olla yhtä kärsivällinen kuin sinä ennen, kestää sinua yhtä kauan kuin sinä minua. Nyt on minun vuoroni. En ole tullut sinua kiusaamaan vaan palvelemaan.
— Ehkä kaikki tulee hyväksi vielä…
— Tahdotko koettaa, Inari.
— Tahdon.
Porkka tarjosi käsivartensa Inarille ja he lähtivät jälleen kävelemään suunnaten kulkunsa Seinelle päin.
Taaskin he vaikenivat, mutta nyt melkein viileän rauhallisina, turvallisina, kohtalokkaan yhteenkuuluvaisuuden tunteen kytkeminä ja taltuttamina.
— Mutta sinunkin täytyy olla aivan ehdoton, luopua muusta, sanoi
Porkka hyvästellessään. Muuten ei tule mitään meistä…
— Minun täytyy kuitenkin tavata Alvia selittääkseni… En voi näin hänestä erota. Olen sen hänelle velkaa…