Nyt mitä tulee tehdä mun, oi sydän, hän, mi hylkäs sun, on eessä oves suljetun…?
Hän vaikka ijät siinä ois ja aarteet kaikki etees tois, ne hylkää pois, ne hylkää y>ois!
Hän on niin kaunis, suruinen… Miks syytät häntä, sydämen', kun minä en, ah, mistään en…!
En syytä, kuollut olen vaan, ja yhtyä en murhaajaan voi milloinkaan, en milloinkaan!
VARJOT
Seisoo yössä ihmislasta kaksi. — Kolkko, kova mies, kunne käy sun ties? — Kauas, sinusta vain kauemmaksi.
Seisoo yössä ihmislasta kaksi. — Kuuko heijastaa kuvaas kalpeaa? — Eron kautta käyt vain rakkaammaksi.
Seisoo yössä ihmislasta kaksi. — Vainaan haamu liet! Minne nyt mun viet? — Armaakseni iki-ainoaksi.
JOUTSENLAULU
On kultakimmelteinen kevät-taivas, on lauhat tuulet… Oi, sydän, kätke autuutes ja vaivas, ei koita kevääs niinkuin raukka luulet: vain muistojesi joutsenlaulun kuulet.