On tuoksu tuttu kevätviidakoissa ja pälvet läikkyy… Mut multa aurinko on ijäks poissa, vain kaihojeni kuvat kultaa väikkyy, ja ma hymyyn, kyynelöitsen noissa…
AVE MARIA
Ave Maria, sa neitsyt valkea niinkuin aamu, sinun tähtesi naisen haamu armas on meille…
Ave Maria, ma ihminen vain olen, harhaantuvainen; kalliimmaks kävi maallinen nainen sydämelleni…
Ave Maria, sa olisit voinut säälisi säästää! Miksi veit armaan, kun voinut et päästää kahleita rinnan!
Ave Maria, nyt syntinen lien sulle kiitosta tuomaan. Miksi et kätkenyt armosi huomaan aikaisemmin!
Kirottu lien ma, kantaja suruisen rakkaus-sadun, mut taakkani kannan ennenkuin kadun! Ave Maria!
Elämän onni, mainen päivä, mi mailleen meni, ah, liian ol' kaunis katuakseni! Ave Maria!
Ijäti tahdon ma sieluni autuuden viejälle laulaa… tummaa silmää ja valkeaa kaulaa… Ave Maria!
Palkkako laulun? Oi, jalot rouvat, kyynele suokaa: se synteini puolesta taivaalle huokaa Ave Maria…