Ohi vierivä virta, kalvoosi katsomaan jään ja ihmeesi ikuisen edessä kumarran pään…
Ihmisen elämä, ihmisen riento ja maine ohitse liukuu niinkuin laulava laine…
Sun soiluvan sielusi soiton, ah, tunnenhan sen, se tuttu on mulle jo vuosilta lapsuuden…
Me laulamme samaa: sa rientosi loputtomuutta, ma kerkeän kesän ikisäilyvää katoovaisuutta…
Mun osani nuokkua heinänä heilivän maan, sun osasi laulaa vierivää virttäsi vaan…
Ihminen kuihtuu kuin kukkanen pientarehella… Ei ole loppua maailman kauneudella…
LOTlN VAIMO
Äsken sykkivin riensin sydämin, äsken oli meitä vielä kaksi…
Nyt en ketään nää, yö jo yllättää, veri hyytyy jääksi valkeaksi…
Äsken lauloin ma tuskaa, riemua, elon vuolautta aina uutta…