Käy sfäärien soitto: aamun on voitto!
Tohtiiko ken nähdä sen voittavan, tunnoin kirkkahin katsoa silmihin suurena koittavan valkeuden?
Elääkö ken läpi terhenen?
Jaksaako ken uskoa untaan, kulkea hyvänä, korkeena, syvänä huomenen valkeaan valtakuntaan?
On ilmassa uus, pyhä sointuisuus.
Mut kytkemä on kovan kohtalon, ken kuuntele ei, ken uskonsa uhriksi menneelle vei!
Ken pysähtyy, sen kiertävi syy ja ikuinen jää, yö liikkumaton, kuvat kalmiston: vaipunut maailma se on.
SYDÄN!
Sydän, nyt kasva ja suurru, uskohon uutehen juurru! Pois jätä hourehet hullut, pienen onnesi miete, taikka on loppusi tullut!
Taikka sun sitoo pettymyksien liete, voimasi nitoo murheen muratti tumma, tyhjyys on tultesi summa!