Näin ijät läikyn eespäin elon vuossa, oon myötälaulavainen laine tuossa…. Kuin mahla nuori virtaan kevään puissa ajasta aikaan, hermosäikein syvin ma omiani suojaan, ohjaan hyvin, myös sykin tahtiin kanssa urhon rinnan ja kannan, nostan kalpaa taisteluissa eest' uskoni tuon saman, suuren yhä, min vuoksi annoin elämäni hinnan, siks kunnes koittaa ihmisyyden pyhä….
KUVIA UUDENVUODEN-YÖNÄ 1916.
Tulipalo-pakkanen ilmoja viiltää, lailla jääpuikkojen kyynelet kiiltää; maassa ui huura, kuoleman kuura….
Silmissä peikkoja, luuranko-kalloja, valjuja veikkoja, kuu valo-varjoja, Tuonelan karjoja, yön tulipalloja, kummituskuvia….
Veripuna-päivät toistaen ilvein ilmeitä hurjia, ryysyjä kurjia, surman suvia palteille pilvein kauhun haaveina, kalmisto-aaveina riippumaan jäivät….
Mikä hetki nyt lyö? Tää hornan on henkein karkelo-yö.
Mik' on tienoo tää, min kietovi jää, kuva liikkumaton? Ei ihmisten maa. Vaipunut maailma se on.
Edessä sumua, huutoa, humua, tulta ja myrskyä, aaltojen hyrskyä….
Pinnalla erheiden kirjava satu, pohjalla Salliman ikuinen latu: seuraus syystä, renkaasta rengas, tuskien kyystä murhe jalo, murheesta valo, valo ja hyvyys ihmisten vaivaan. Näin ovat vaikeat tiet, ah, taivaan ja onnen varman! Ei voida muuntaa lakia Karman, ei Arjunan suuntaa,
Maailmat vaipuu, nousevi toiset, teot hukkuvat toisten tieltä; ijäti polttavi ihmisen mieltä murhe ja kaipuu.