Putoo kylmää valkovihmaa varhaistalven hämärihin, kukkasille elon puiston…. Talvi talven jälkeen putoo. Nousee aatos: Miksi? Mihin? Kohtalotar päämme päällä elon, kuolon lankaa kutoo…. Mutta sydämessä täällä kiertyy niinkuin hopeerihmaa unikuuraa mielikuvain hunnuks heille, kadonneille, tähtiseppeleitä muiston kuollehien kukkain teille, unhotettuin, unhottuvain….
SALAINEN SYY.
Tuskani syytä en tohdi ma sanoa kenellekään….
Lohtua en voi toivoa, anoa, tuskani syytä kun tohdi en sanoa
Orvoksi jään, ijäti vaille ystävää, kotia….
Osani yksin on taistelut sotia elämän tään.
Tuskani syytä en tohdi ma sanoa kenellekään….
ONNEN OVI.
Kerran sykki mua varten syvä, lämmin ihmispovi, kerran oli mua varten avoimena onnen ovi.
Ma en hullu ymmärtänyt; sydämeni tuskan peitin, oven työnsin oudon kiinni, ystäväni ainoon heitin.