Pyhä Perth omantunnon vaivoissaan näin huokaa: »Synkimmän pakanamaan oman rintani yössä nyt kurja ma nään: valan naisen vuoks tein Herralle tään:
se ei Herralle kelpaa, en kelvollinen ole rinnalle Herran ritarien, en, ennenkuin ensin ma voittajaks saan oman syntisen rintani pakamaan.»
Osaks Helmuthin jäivät sankarityöt, hän taisteli päivät ja suuteli yöt! Oli kalpaveljistä kuuluin hän, mies miekan ja lemmen leikinnän!
Mut syntinsä vuoks, vuoks Signhildin, pyhä Perth meni munkiksi luostarihin rukouksin ja raipoin riuduttamaan pois maallista lempeä rinnastaan.
Toi Signhildille se kaihoa kaks, mut Helmuthin ties hän nyt rakkahammaks! »Sa kuolemaan riensit vuokseni mun, siks kuolemaan saakka oon morsio sun!»
Hän kauan vartovi kaihoissaan.
Ei sulhoa kuulua kuulukkaan;
lie eksynyt velhojen pauloihin…
Meni luostariin sulo Signhildkin.
Mut Perthin ja nunna Signhildin sydän sammunut ei syliin luostarin: he saakka kalpeaan kuolemaan pois ruoskivat lempeä rinnastaan.
TALAPYA
Intialainen unelma
Käy ylväs Talapya luo vanhan bramiinin ja otsansa on raskas kuin otsa tunturin, mi ehtoon tullen painuu Gangeksen aaltoihin. Miks tummuit Talapya, kuin ehtoo pilvisin?