Totuus, oikeus ja vapaus, hyvyys, kauneus ja rakkaus, nää aatokset kun ihmisparka keksi, hän silloin itsensä loi ihmiseksi! Mut unessansa vain! Ja herättyään siitä hän enää muistanut ei uniansa niitä. Pois hukkuneet nuo oli onnen häivät, vain suuret sanat huulillensa jäivät!
ELÄMÄN EEPOS
Hipas nuoli Sallimuksen kättä purjehtijan nuoren, rikkoi venhon valkokuoren kesken kilpapurjehduksen.
Satutettu maan ja taivaan manas polttehensa vaivaan, ryöppys tuska niinkuin koski, kyynelvuona virtas poski.
Karttui kovaa toisen verran. Taistelussa toisen kerran Tuima tarttui marhamintaan sotaorhin, — syvään rintaan kalpa painui kahvaan saakka…
Tunnottomaks tuskan taakka uhrin hartioilla suli. Sanattomaks sairas tuli.
Valita ei huulet vakaan. Tyyni rinta niinkuin pinta, eikä silmään nouse kyynel ainoakaan.
SUON HETE
Taivasta laakeaa punaviiva kiertää: hallaa ja suota. Sais olla usko, mi vuoria viertää nähdessä tuota!
Päiväsen perholle yö kova kostaa:
suon hete soutaa…
Itse ken itsensä suosta voi nostaa!
Vajota joutaa!