Kehto ja hauta.
Välillä:
savua, huurua, unta…
Kesäyön keinulauta…
Tulesta jäähän
maapallo, palava pyörä
matkalla on,
määränsä päähän.
Välillä:
tulipunakukkaa, kristallikukkaa,
hurmetta, lunta…
Savua, huurua, unta…
KADOTETUT SIELUT.
Ne puhui mulle:
»Jos sydämesi tohdit sa heittää hukkien eteen, sa pelastat meidät!»
Ma heitin sydämeni kylän hurttien eteen. Ne haukkui, ne ryvetti sen, ne luskutti eläinlauluja eläimen tapaan ja sitten ne haastoi:
»Jos sydämesi tohdit sa heittää hukkien eteen, sa pelastat meidät!» Ma heitin sydämeni suurien susien eteen. Ne raateli, repeli sen, ne nuoli sen höyryvän hurmeen talviyönnälkään ja sitten ne haastoi:
»Jos sydämesi tohdit sa heittää ihmisten eteen, sa pelastat meidät!»
Ma heitin sydämeni sairaan ihmisten eteen. Ne ei tunteneet sitä, korulippaiden tuntijat nuo, ne ei tarvinneet sitä. Ne kaatoivat maahan rintani uhrimaljan, ne hautasivat sen jäätävään halveksintaan ja kääntyivät pilkaten pois.