— Jos olisi jotakin asiapohjaa edes, jatkoi Orismala puhettaan, mutta tuollaista tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Ja sinä riehut vallan kuin aikoisit vetää alas koko ilmankannen tai karata tai tehdä itsemurhan jonkun romantisen rakastajan kanssa… Jos sinulla edes olisi…
— Kun ei ole…
— Ja siksi kunnes sellainen dionysolainen, kaikki-hukuttava ihme-olento tulee, saat yksinkertaisesti luvan tyytyä minuun…
— Jos kelpaan sellaisena kuin olen.
— Saat luvan olla sellainen, että kelpaat.
— Jos en voi…
— Älä riitele nyt taas. Tai pitääkö minun väkisin sulkea suusi!
Orismala otti Sinikan pään käsiensä väliin sulkien hänen suunsa rajulla suudelmalla, joka oli enemmän väkivaltaa kuin hyväilyä.
He katsoivat toisiaan vaieten silmiin.
— Olet suloisempi kuin koskaan. Ihme ja kumma, paha sisu ei sinua ollenkaan rumenna, siinäkin olet oikea nainen. Minun täytyy sekin siis sietää kauneutesi vuoksi…