Yhteen uskoon minä alan vaipua, isäni uskoon.
Minä olen syntynyt vain ollakseni ihminen, en mitään muuta… Ihminen joka elämän sisältää…
Mutta siksi olen minä syntynyt väärään aikaan.
Hullu olit sinä totisesti, minun isäni, etkä sinä aikaasi ymmärtänyt, kun sinä minut sellaiseksi rukoilit.
Pari tuhatta vuotta takaperin olisi minun silloin syntyä pitänyt. Meidän aikanamme ei ole enää lupa ihmisen elää, — ihmisen, joka ei ole muuta kuin ihminen. Kaikkein vainotuimmaksi ja pilkatuimmaksi hän joutuu. Meidän aikanamme pitää olla spesialisti. Se merkitsee: mahdollisimman käytännöllinen työjako-kone. Se merkitsee: mahdollisimman yksipuolinen. Ei ymmärrettävä, ei kehitettävä mitään muuta elämässä kuin yhtä, alusta pitäin määrättyä asiaa, mutta sitä sen sijaan niin erinomaisesti, että menestyksellä voi kilpailla useamman tuhannen samanlaisen viisaan kanssa. Mutta tietysti vain ensimäisen palkinnon saanut on käyttökuntoinen!
Voi meitä muutamia harvoja ihmisiä, joilla ei ole mitään muuta suosittelua noilla suurilla vuossataismarkkinoilla esiintuotavana, kuin että olemme käyttäneet aikamme saavuttaaksemme mahdollisimman tasa- ja monipuolisen elämän-ymmärtämyksen!
Mitä ihmettä me teillä teemme, te tyhjäntoimittajat! huutavat spesialistit ja ajavat rämisevillä työrattaillaan meidän ylitsemme. Sillä sitä loistavampi on heidän uransa, mitä täydellisemmin he ovat ihmisensä hukanneet.
Yksi ainoa laji spesialisteja kuitenkin löytyy, joiden suuruuden ehtona on heidän ihmisensä säilyminen. Ne ovat taiteilijat. Sentähden onkin taiteilijan olemus täydellisintä ja suurinta, mitä luomakunnassa löytyy, ja vain ani harvat jaksavat sen saavuttaa. Moni uupuu tielle ja joutuu silloin oman taiteensa ammattipiiskalla kuritettavaksi… Se on todellakin surullinen kohtalo. Minä olen nähnyt niin paljon näitä epäonnistuneita… Ja minä itse sitten? Mutta nyt lienen ainakin siitä surkeudesta pelastettu…
Mutta tarvinneeko kukaan minunlaistani ihmistä, joka on kaikkea eikä mitään? Puolinaisuus on olemukseni nimi. Tähän asti olen sille kaikki antanut, pitäneekö minun tästä lähin ruveta tinkimään kaikki takaisin…?
Uskallanko nyt sanoa, että olen itseni löytänyt?