I
Taas on Mirdja tuossa tutussa pikkukaupungissa, joka on hänen kotimaansa suurin.
Ei mikään ole muuttunut hänen poissa ollessaan. Samat vanhat elämänmuodot, samat kyllästyttävät, yksitoikkoiset ihmiset, sama harmaa arkipäivä kaiken ylitse.
Ei, tässä maassa ei ollut ikänä elänyt boheemeja eikä boheemifantasioja; ja kuin pois puhalletut olivat ne äkkiä Mirdjankin mielestä. Hän ei saattanut edes enää ymmärtää, kuinka hän oli voinut kulkea siellä ulkona sellaisissa unissa. Hulluutta ne olivat olleet kaikki: kuvittelut resignatsionista ja ihmisestä ja spesialistista ja ihmisen ymmärtämisestä. Noin matka-stimulanssina saattoivat ne vielä käydä, mutta täällä, mitä tekisi hän niillä täällä? Ei yhtään mitään.
Täällä vallitsi alituinen harmaa arkipäivä. Ja sen, joka täällä tahtoi elää, täytyi arki-askareita toimitella…
Tämän tiesi Mirdja jo ennestään. Mutta nyt tiesi hän vielä jotakin muuta; hän tiesi, että hänenkin vuoronsa tulisi antautua… Hänenkin täytyi välttämättä saada jotakin kouriin tuntuvaa elämän sisältöä, oli se sitten mitä tahansa. Hänenkin täytyi tahtoa jotakin, tehdä jotakin, ja uskoa sitten ainoastaan tekojensa näkyväisiin tuloksiin. Hänenkin oli jo aika tulla realistiksi. Pois kaikki lapsellisuudet ja pilventakaisuudet tästä lähin!… Koska hän nyt kerran oli tehnyt sen tyhmyyden, että oli tullut tänne takaisin…
Sillä pimeä ja pikkumainen oli hän ollut jättäessään kesken työnsä ja tullessaan takaisin…
Tällä haavaa vaivasi Mirdjaa kuitenkin ensi sijassa se, että hän oli pakotettu vielä jäämään joksikin aikaa tähän kaupunkiin, josta hän kernaimmin olisi lähtenyt pois aivan heti paikalla. Lumiluodolle olisi hän lähtenyt. Mutta nyt sitoi häntä lupaus. Hän oli luvannut esiintyä… Ja tämäkin seikka kiusasi häntä, sillä ehkä se sittenkin oli ollut tyhmää…
Mutta missään tapauksessa ei hän enää voinut päästä siitä. Kaikissa lehdissä oli jo ilmoitettu, että viikon päästä pidettävissä suurissa arpajaisissa Mirdja Ast tulisi laulamaan ja näyttelemään päähenkilön osaa paljon lupaavassa "Odaliskissa."
Kun lähetystö oli tullut pyytämään Mirdjaa tähän, oli hän ensin jyrkästi kieltäytynyt. Mutta sitten oli vähitellen tullut esille sangen paljon hellyttäviä asianhaaroja. Ensinnäkin oli se hänen oma osakuntansa, joka toimeenpani iltaman, toiseksi vallitsi sillä hetkellä kaupungissa täydellinen puute esiintymiskelpoisista lauluvoimista ja kolmanneksi piti uuden kappaleen olla varsin kiitollinen esittää.