Mutta sitten vähitellen ajatukset seisahtuivat, väsyneet aivot tekivät työlakon… Tylsänä tuijotti Mirdja seinään, valkeaan seinään… Yht'äkkiä huomasi hän siinä pienen, aivan pienen punaisen pilkun. Hajamielisenä tarkasti hän sitä lähemmin. Se oli pieni tulipunainen hämähäkki, joka kiertelehti ja keinui näkymättömässä langassaan… Se oli kuin veripilkku. — Olikohan Eino sittenkin tehnyt itsemurhan — — —?

Nyt näki hän toisen pilkun ja vähitellen näkyi niitä kymmeniä ja yhä uusia kymmeniä. Ja kaikki alkoivat ne liukua alaspäin, hitaasti ja varmasti ne laskeutuivat lankojaan pitkin… Mirdjan yli ne tahtoivat seittinsä vetää, hänen kauniiseen ruumiiseensa petohampaansa iskeä ja imeä hänen kuuman, levottoman verensä kuiviin…

Punaisia täpliä, verisiä täpliä koko huone täynnä — — —

Ne tulivat jo, tulvivat ylitse, sitoivat, imuhampaansa iskivät, kangistivat liikkumattomaksi — — — Se oli kuin kuolema…

Ensi kertaa elämässään oli Mirdja painajaisen kourissa. Punaiset hämähäkit painoivat hänen rinnallaan.

* * * * *

Yöllä näki Mirdja unta kalpeasta naisesta… Se tuijotti häneen lakkaamatta ja sen huulet liikkuivat, mutta Mirdja ei kuullut, mitä se sanoi. Mutta hän ymmärsi, että se oli Rolfin äiti, joka oli tullut häntä soimaamaan — — — Juoppous on yksi seitsemästä kuoleman synnistä ja sinä et kertaakaan ole varoittanut Rolfia. Mitä olet tehnyt hänen hyväkseen? — Mutta Mirdjalle tuli hätä sieluun ja hiki helmeili hänen otsallaan. — Minä olen juonut puolet, hän vastasi, jottei Rolf saisi niin paljoa. — — Mutta silloin vääntyivät naisen kasvot kauheasti, ne muuttuivat kieroiksi ja rumiksi ja silmät sammuivat absintti-vihertävään sameuteen ja hän alkoi huutaa huuhkajan äänellä huu huu huu huu — — —

Mirdja parkasi ja heräsi.

VI

Seuraava päivä oli sunnuntai. Mirdja oli väsynyt, hänen otsallaan lepäsi kuin jotakin raskasta ja mietekypsää, ja kuitenkaan ei hän vielä milloinkaan ollut tuntenut itseään niin virkeäksi ja elämänkykyiseksi kuin nyt. Joka ainoa solu hänen ruumiissaan nytkähteli ja pisti kuin sähkökosketus, jollainen hermo hänen elollisessa aistipiirissään paisui villinä ja väkevänä. Vaihtelun ja uutuuden himo, tuntemattoman elämän ikävä poltti jokaisessa jäsenessä kuin pakottava vallanvietti.