Ja kun suo-yrtit ja sammaleet moninkertaisella voimalla vetävät häntä alas hetteeseen, hymyää hän: sen on minun lapseni sielu, joka vetää…
Ja hän istuutuu märille, vaipuville sammalille ja odottaa lastaan.
Kylmät huurut nousevat ja suutelevat häntä. Hallat hiipivät hänen ylitseen ja peittävät hänet valkeaan käärinliinaan…
Suo-yrtit lemuavat…