Soi karjunta pohjalla sieluni ulvahtaen kuin hukkuvan laivan; siell' ärjyt on myrskyn ja kaikki hirviöt sen.
Taas kauhun ja vaivan vesipeili jo peitti. Siin' uinuu ulpuina aivan syyt sydämen.
KEVÄT-ODOTUSTA.
On yllämme kuin kevätyö jo suven suuren tuntu, se heijaa, väikkyy ilmassa kuin sinipiikain huntu.
Se metsän puissa huiskuttaa,
lyö lainehena rantaan
ja lainesormin kirjoittaa
kuin lupauksen santaan.
Mut suvi viipyy, kylm' on yö
ja yössä peikot tuiskii,
ne silmiin seuloo sumua
ja korvaan turmaa kuiskii:
"Ken tietää, vaikka ruskonne
vain oiskin päivän lasku,
kaikk' unelmanne, uskonne
vain kaunis lastenkasku!"
No ollaan sitten lapsia,
mut uskomast' ei laata,
ett' aamun kaunis aurinko
viel' armastaapi maata.
Niin kulkee mielen kaipaus
kuin onnen päiviin uusiin
tai nousee kuvat kultaiset
kuin muiston kukkakuusiin:
Kuin koivut notkuu valkeat
suv'illan suussa immet,
niin silmät täynnä unelmaa
kuin suuret salorimmet.