Muotosi entisen puhtahat juonteet
aika on jällehen kirkastaa.
Kaikk' alas iske sa alhaiset luonteet,
uudesti syntyvä synnyinmaa.
Huomaatko päivästä säteilevästä:
hetki on lyönyt, aika on uus!
Vaativat tilille hetkestä tästä
mennehet vaiheet ja vastaisuus.
Satojen vuosien sammalen alta
kirkkaana nouse ja kaikille näy!
Oikeus, kansojen maailmanvalta,
lippusi nosta ja voittohon käy!
III. 1917.
PÄÄSIÄIS-YÖ.
Tuli sammakot inhat ja rutto ja rakeet, tuli sirkkojen lauma, mi leivän söi, tuli pimeys suuri ja pilvet sakeet. Käsi Herran Pharaon huoneen löi. On Pääsiäis-yö, Pian valkeaa. Ylös kansa, ja vapaus valloittakaa, ja Siinain vuori ja Kaanaan maa!
Syvä kaipaus kannusta kylkiä ratsaan!
Niin pitkä ja outo on eessämme tie.
Mut Oikeus ohjaa, kuin tulenpatsaan
valoviiri se korvessa kansaansa vie!
On Pääsiäis-yö,
kevät-tuoksuva sää.
Niin kaukana, kaukana määrän on pää,
sitä nähnekään sukupolvi ei tää!
Mut kaihomme keitaass' on Saaronin liljat ja palmut ja seedrit ja granaattipuut; siell' aaltoo lehdoissa lempeät viljat, pyhän Jordanin päilyvi lahtien suut. On Pääsiäis-yö. Ijät muistoa sen me vietämme polvesta polvehen kera harppujen, huilujen, symbaalien!
1917.